Mariamusiikkia

Näin Marian ilmestyspäivänä tekee mieli luoda silmäys siihen valtavaan musiikkimäärään, joka on syntynyt Marian ja Maria-kultin innoittamana. Protestanttisessa Pohjolassa voi olla vaikea hahmottaa Marian uskonnollista ja kulttuurista merkitystä katolisissa maissa. Katolinen traditio sisältää valtavan määrän Maria-tekstejä, hymnejä, lauluja ja runoja, jotka ovat tyypillisesti lähtöisin keskiaikaisilta uskonnollisilta ajattelijoilta, osa suoraan Raamatusta, ja jotka ovat innoittaneet säveltäjiä kaikkina aikoina. Näistä lähtöteksteistä mainittakoon Ave maris stella (Terve, meren tähti), Marian kiitosvirsi eli Magnificat ja Stabat mater dolorosa.

Ave maris stella tuo ensimmäisenä mieleen Claudio Monteverdin Maria-vesperit (Vespro della Beata Vergine, 1610), joka onkin todellinen Maria-musiikin monumentti. Teos sisältää psalmien ja motettien lisäksi sekä Magnificatin että Ave maris stella -hymnin. Marian kiitosvirsi löytyy Luukkaan evankeliumista, jossa Maria laulaa sen enkelin ilmestyttyä hänelle. J.S. Bachin ja Heinrich Schützin Magnificatit ovat loisteliaita, monivivahteisia teoksia, joissa tekstin tunnepotentiaali hyvin nousee esiin: musiikista kuvastuu haltioitunutta ihmetystä, nöyrää kiitollisuutta ja ylitsepursuavaa iloa. Erityisen hienona pidän Schützin Magnificatia (1657), jossa meditatiiviset soolo-osuudet ja majesteettiset, hurjistuneet tuttijaksot ottavat monikuorotekniikasta kaiken potentiaalin irti.

Pääsiäinen on kuitenkin jo sen verran lähellä, että katse kääntyy pikemminkin Stabat mater -aiheeseen, ristin juurella seisovaan tuskaisaan äitiin, jonka innoittaman musiikin määrä on vielä paljon laajempi. Etenkin renessanssiaikana runo, jonka alkuperästä ei ole tarkkaa tietoutta, oli valtaisan suosittu, mutta Neitsyt Marian tuskan elinvoima jatkui jokaisella vuosisadalla. Palestrinan ja Pergolesin Stabat matereita seurasivat Haydnin, Rossinin ja Dvořákin versiot. 1900-luku päivitti ja terävöitti aihetta edelleen; Poulencin satumainen, Karol Szymanowskin mystillinen (puolaksi laulettu) ja Arvo Pärtin minimalistinen versio tutkivat äidin tuskan syvänteitä.

Pärtin Stabat mater alkaa raastavilla, laskevilla jousikuluilla, joihin lauluäänet pian liittyvät. Yhä toistuvat, alaspäin vaipuvat kaarrokset kovertavat kärsimyksen kuilua, ja kontrastoituvat mustana kohoavaan ristiin. Alaspäin kiertyvä ja toisaalta korkeana kurottuva liike, kromaattisuus ja kehämäisyys yhdistävät Pärtin sävellyksen Pergolesin vastaavaan. Myös useat varhaisbarokin Marian lamentaatiot rakentuvat laskevalle basso-ostinatolle. Kuinka tämä muoto ilmentääkin barokissa lähes aina tuskaa ja murhetta? Juuri toistuvuus ja pysähtyneisyys ilmentävät surua koskettavimmillaan.

Maria ruumiillistaa siis kaksi suunnatonta universaalia tunnetta, kiitollisen riemun ja tuskallisen murheen. Marian hahmossa on valtavaa ekspressiivistä potentiaalia, jota aiheesta sävelletty musiikki hyvin ilmentää.

Suosittelen:
Monteverdi: Pianto della Madonna. Motetti a voce sola. Maria Cristina Kiehr, Concerto Soave/Jean-Marc Aymes. Harmonia Mundi, 1999. Ylivoimainen Kiehr elementissään varhaisbarokin fantasiamaisissa moteteissa.

Trio Mediaeval: Stella Maris. Anna Maria Friman, Linn Andrea Fuglseth, Torunn Østrem Ossum. ECM, 2005. 1200-luvun Maria-musiikkia sekä Sungji Hongin Missa Lumen di lumine (2002). Todellinen aarre ECM:n taatusta valikoimasta.

Pärt: Stabat Mater (ote). Tuntematon esittäjä.