Kun viime elokuussa kävin Pariisissa Gustave Moreaun kotimuseossa rue de Moreau sijaitsi jossakin myöhäisromantiikan ja symbolismin välillä, jossa hän loi oman idiominsa. Moreau sekoitti villisti kristillistä, itämaista ja antiikin mytologista symboliikkaa ja siteerasi kollaasimaisesti eri traditioita – surrealistisista 1700-luvun capriccio-maisemista, romanttisesta historiamaalauksesta, eksoottisesta ornamentiikasta. Yksisarviset ja androgyynit jumalat, järkyttävän ja huumaavan kitschit värit ja valohämyyn kaikkoavat epätodelliset rakennelmamassat. Suuret mytologiset maalaukset sisältävät hallusinatorisen määrän erilaisia aineksia, pintoja, viittauksia, ulottuvuuksia.
Mahlerin mukaan sinfonian tuli sisältää koko maailma. Mahlerin sinfonioissa on samaa pyörryttävää yksityiskohtien ja kontrastien runsautta kuin Moreaulla. Sinfoniat ovat kolossaalisia universumeita, itsenäisiä ja pallonmuotoisia, vailla alkua tai loppua. Ne rakentuvat erilaisista äänistä, tekstuureista ja sitaateista: konkreettiset luonnonäänet ja ääniefektit, kansanlaulut ja ländlerit, wieniläismelodiat, tonaalisuuden rajoja hipovat tunteenpurkaukset ja eriskummalliset filosofiset manifestit sekoittuvat. Pompöösi vaskifanfaari saa rinnalleen vertahyytäviä viulusooloja. Chiaroscurossa lipuvat mystiset luonnonmaisemat kontrastoituvat tanssillisiin salonkikohtauksiin ja kansanomaisiin alppi-idylleihin. Näkökulmat vaihtelevat, kerrostuvat ja sekoittuvat. Mahlerin sinfonioissa ei ole sellaista orgaanista musiikillista subjektia kuin vaikkapa Sibeliuksella (miksi Adorno inhosi Sibeliusta ja ylisti Mahlerin orgaanisuutta?). Mahlerilla ei myöskään ole jäntevästi jäsentynyttä narratiivista rankaa, jota pitkin musiikki etenee kohti kosmista päämääräänsä. Sinfonia on pyörivä maailma, jonka tietoisuus on jakaantunut. Mahlerin musiikin äärimmäinen, ekshibitionistinenkin subjektiivisuus on hajonnut rihmastomaiseksi kollaasiksi: kitschit repliikit, myyttiset ja eksoottiset draamat, arki ja uni.
Mahler: sinfonia nro 7, finaali (ote) / Abbado, Lucerne festival orchestra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti